Söikö tekoäly ihmisen?

27.2.2024

Tekoäly on vihdoin täällä. Onhan se toki ollut koneissamme ja puhelimissamme jo vuosikausia, mutta nyt se on käsinkosketeltavasti luomassa tekstejä, kuvia, koodia, videoita ja musiikkia – helposti ja nopeasti.

Tuntuuhan se taianomaiselta, kun tekoäly pyöräyttää tyhjästä kuvan, jossa on kissa pöydällä syömässä jäätelöä. Samassa ajassa tosin kuvapankki pyöräyttää sata kuvaa, joissa on kissa pöydällä syömässä jäätelöä, mutta kuvapankista puuttuu uutuuden viehätys.

Fatalistit julistavat yhden jos toisenkin ammattiryhmän kuolemaa. Tietysti. Siksihän me koneita kehittelemme, että pääsisimme itse irti raskaista tai tylsistä töistä. On helppo uskoa, että kohta ei tarvita kirjoittajia, kuvaajia tai graafisia suunnittelijoita, kun kaikki tulee napin painalluksella valmiina PowerPointiin.

Mihin enää tarvitaan ihmistä? Voimmeko vihdoin heittäytyä kokoveltoksi sivilisaatioksi ja antaa masiinoiden murehtia maailman menosta?

Tekoäly oppii ihmisen avulla

Puhumme oppivista järjestelmistä. Olemme kuitenkin oman ennakkoluulomme vankeja. Ihmisinä koemme oppimisen tiedon ja taidon karttumisena, jonka päälle voimme oppia lisää. Tällaista kasvua nykyinen tekoäly ei tunne. Se on päättelymalli, jota voidaan virittää tarkemmaksi, tehokkaammaksi tai vaikka yllättävämmäksi. Malli on kuitenkin hiekkalaatikkonsa laitojen vanki. Autoa voi virittää koko ajan nopeammaksi, mutta lentämään se ei opi.

Moni kokee opettavansa ChatGpt:tä tiettyyn puhetapaan. Ammattilaisetkin puhuvat sen kouluttamisesta. Todellisuudessa ChatGpt:n malli ei osaa oppia tai edes mukautua. Käyttämällä taidokkaita alustuksia kielimalli voidaan virittää antamaan hyvinkin erityyppisiä vastauksia, mutta itse malli on koko ajan sama. ChatGpt:n kyky ottaa huomioon pitkäkin keskusteluhistoria hämää uskomaan, että se mukautuisi, mutta ainoa joka siinä oppii, on käyttäjä.

Nykyinen tekoäly tarvitsee ihmistä oppimiseen. Toki monia malleja opetetaan laittamalla useampia hermoverkkoja valmentamaan toisiaan – yksi luo kuvia, toinen tulkitsee ja antaa palautteen. On kuitenkin tutkijan tehdä valita opetustapa, virittää parametrit kuntoon, testata ja arvioida lopputulokset. Tekoäly ei itse tiedä, onko se edellistä sukupolveaan parempi.

Tekoäly tietää kyllä

Tekoäly tietää kaiken, muttei ymmärrä mitään. Erityisesti kielimallit, joilla on mahdollisuus tehdä nettihakuja – kuten Bing chat, ChatGpt ja Googlen Bard – vakuuttavat kaikkitietävyydellään. Kielimallin ja nettihaun yhdistelmä on tätä tekstiä kirjoittaessa vielä kohtuullisen kömpelö. Se osaa löpistä ympäripyöreästi aiheesta ja hakea esimerkeiksi muutamia nettilinkkejä. Näistä se ei kuitenkaan kykene muodostamaan kokonaisuutta tai tehdä päätelmiä.

Päättely onkin yksi suurista tekoälyn kehityskohteista ja tulee helposti yllätyksenä, kuinka lapsenkengissä vielä ollaan. Kielimallit ovat loistavia hämäämään meidät luulemaan, että taustalla tapahtuu ajattelua. Olemmekin hämmentyneitä, kun ChatGpt tekee alkeellisia virheitä yksinkertaisissa päättelytehtävissä.

Tekoäly on loistava alustaja ja taustoittaja, mutta johtopäätökset joudumme edelleen vetämään itse. Selviämme todella vähäisellä lukemisella, kun kone tarjoilee tiedot valmiiksi tiivistettynä. Joudumme silti tarkkaan miettimään, mitä AI jätti sanomatta.

Makutuomarin paikka haussa

Stable Diffusion ja Midjourney tuottavat kuvia käskystä. Käytän niitä jatkuvasti inspiroituakseni. Jos haluan kuvata kirjaan tulevaisuuden kaupungin, kuvageneraattori on oiva apuri auttamaan mielikuvitukseni liitoa. Huomaan kuitenkin hylkääväni valtaosan sen tuottamista kuvista stereotyyppisinä ja geneerisinä.

Monet hyvistä AI-kuvien tekijöistä ovat valokuvaajia tai visuaalisia suunnittelijoita. Heidän työssään painottuvat ammattitaitoinen kuvien konseptointi ja suunnittelu sekä erityisesti tuotosten arviointi. Tarkalla silmällä ja pettämättömällä maulla valikoituvat jatkotyöstöön ne generoidut kuvat, joissa on potentiaalia. Tekoäly ei itse osaa tehdä tätä valintaa.

Onkin helppo nähdä, että tekoäly korvaa kameran ja studion, mutta ilman kuvaajan näkemystä syntyy vain loputtomasti sitä sun tätä. Tuotettujen kuvien perkaamisessa ja tekoälyn virittämisessä menee valtavasti aikaa. Työkalut kehittyvät jatkuvasti, mutta vielä tällä hetkellä laadukas mainoskuva syntyy vähemmällä työllä studiossa ja Photoshopissa kuin Midjourneyssä.

Tekoäly ei kyseenalaista

Kysyin ChatGpt:ltä, miksi Suomesta tulee niin hyviä jalkapalloilijoita. Sain kattavan selvityksen harjoitusolosuhteista, asenteesta ja koulutusjärjestelmästä. Kun kysyin samaa ihmiseltä, sain vastakysymyksen: tuleeko muka?

Tekoälymallien AI-splainaus on vertaansa vailla. Monet mallit ovat yrittäneet oppia journalistisesta prosessista ja tuovat vastauksiinsa eri näkökulmia, mutta missään vaiheessa malli ei epäile itseään. Sillä ei ole kykyä epäillä. Jotkut mallit osaavat kysyttäessä antaa arvion oman vastauksensa todenmukaisuudesta, mutta siinäkin arviossa ne ovat herttaisen itsevarmoja.

Huolellinen introspektio on ihmisellekin vaikeaa. Toisaalta vellomme jatkuvassa epävarmuuden tilassa ja huijarisyndroomamme pakottaa meidät kyseenalaistamaan kaiken sanomamme. Vaikka kuinka kaltaiseni asiantuntijat tuntuvat tukehtuvan omaan erinomaisuuteensa, takana vaanii ymmärrys inhimillisen käsityskyvyn rajallisuudesta.

Oman tietämyksen ja konventioiden kyseenalaistaminen on avainasemassa niin luovassa työssä kuin tieteessäkin. Ilman sitä ei synny mitään uutta.

Ei syönyt vielä, mutta syökö huomenna?

Minkään tekniikan kanssa ei kannata ennustaa, etteikö se joskus kykenisi. On paljon, mihin tekoäly ei pysty nyt, mutta huomenna pystyy. 20 vuotta sitten tekemäni lopputyö käsitteli oppivia peliohjelmia. Käsittelyssä olivat shakki ja go, joissa ihminen oli jo jäänyt kakkoseksi. Tänä päivänä tekoäly on päihittämäisillään parhaat eSports-pelaajat taistelupeleissä.

Kehitysvauhti on huima ja kiihtyy koko ajan. Ihmisen intuitio hahmottaa heikosti eksponentiaalista kasvua. Voi olla, että ensi vuonna oma osaamiseni häviää ChatGpt:lle.

Tekoäly kehittyy, mutta niin kehittyy ihminenkin. Jos tekoäly kehittyy minua paremmaksi kirjoittajaksi, alan kustantajaksi. Tässäkin asetelmassa yhteistyö on se, missä voima piilee.

Pyysin ChatGpt:tä kirjoittamaan tämän saman tekstin. Siitä tuli ihan kiva, vaikka vähän tylsä ja konventionaalinen. Teksti ei epäile itseään, ei tarjoa uusia näkökulmia eikä haasta vallitsevia näkökulmia. Ennen kaikkea siitä puuttuu oma ääni. Katsotaan uudestaan seuraavassa SmoyTalkissa.

Tekstin on tuottanut biopohjainen wetware-kielimalli Teemu Eskola 1.5

PS. Jos haluat haastaa Teemun näkemystä tekoälystä tai vain jutella digitaalisen markkinoinnin kehittämisestä, ole yhteydessä!