Saavutettavuus on iloinen asia

kesäkuu 2019

Verkkosivustojen ja -palveluiden saavutettavuus on ollut monen mielessä sen jälkeen, kun EU:sta päin Itämeren yli heilahti saavutettavuusdirektiivi, joka on nyt otettu osaksi Suomen lakia. Hälinä on paikoitellen kohonnut jo GDPR-paniikin tasolle ja aiheesta liikkuu jos jonkinmoista tarinaa.

Saavutettavuusvaatimuksen rantautuminen Härmään lämmittää sydäntä. Saavutettavuusvaatimus huolehtii, että palveluita ei rakenneta ainoastaan hyväkuntoisille, hyvin toimeentuleville ja hyvien verkkoyhteyksien päässä dataileville city-ihmisille. Saavutettavuus on paitsi lain vaatimus, myös kohteliaisuutta, huomioon ottamista ja välittämistä. Loppuviimeeksi saavutettavuus on myös oivallista markkinointia, hakukoneoptimointia ja asiakaskokemuksen kehittämistä.

Kuka tarvitsee saavutettavuutta?

Sinä tarvitset, minä myös. Et ehkä nyt, mutta kunhan hiukan ikää karttuu ja luonto tekee tehtävänsä. Aikaa myöden jokaisen näkö heikkenee, kuulo heikkenee, reaktioajat hidastuvat, lähimuisti kutistuu ja koordinaatio alkaa kadota. Ehkäpä sairastut jonain päivänä tai perheeseen syntyy erityistarpeinen lapsi. Kenties tekniikka ottaa uuden loikan ja käyttöliittymäsuunnittelun peruslähtökohdaksi tuleekin silmän liikkeillä ohjatut laitteet yhdistettynä dynaamisiin käyttötapauksiin, eivätkä aivosi enää taivu kokonaan uuteen käyttöliittymäkonseptiin.

Sijoittamalla saavutettavuuteen et ainoastaan palvele erityistarpeisia ihmisiä. Teet samalla sijoituksen omaan tulevaisuuteesi.

Mikäli vaikutat organisaatiossa, joka on julkishallinnon osa, saa rahoituksensa (yli 50 %) julkisista varoista tai toimii peruspalveluiden tai rahoituksen piirissä, niin organisaatiosi tarvitsee saavutettavuutta.

Helpot jipot ja yleiset ongelmat

Saavutettavuusvaatimuksiin on mielestäni aika heppoisin perustein valittu WCAG-standardin tietty saavutettavuustaso. On tietysti mukavaa, että työskennellään jenkkimarkkinan kanssa samoilla työkaluilla, mutta WCAG on standardina epätasapainoinen. Rinta rinnan on laitettu äärimmäisen mietoja teknisiä vaatimuksia ja todella rankkoja sisällöllisiä vaatimuksia. Seassa on myös monia vaatimuksia, joiden ratkaisuun on jo olemassa hyviä työkaluja käyttäjän päätyyn – työkaluja, joita näiden asioiden kanssa kamppailevat ovat jo omaksuneet.

Helppoja jippoja on paljon ja osa on hyvin tuttuja hakukoneoptimoinnista. Laitetaan kuville tekstimuotoiset versiot saataville, huolehditaan koodissa sopivista tagirakenteista ja sen sellaista. Yksi helpoimmista jipoista on ajaa mikä tahansa Googlesta löytyvä Accessibility Validator omalle sivustolle ja heittää nettisivukumppaniaan validaattorin raportilla. Se ei kuitenkaan vielä riitä, vaan on tehtävä huomattavasti vaikeampiakin valintoja.

Lempi-inhokkini saavutettavuusvaatimuksissa on erittäin korkea tekstin kontrastivaatimus. Inhoan sitä (ainakin) kahdesta syystä: ensiksi siksi, että vaatimus on todella tiukka ja hyvin matemaattis-tekninen. Toisaalta siksi, että kontrasteihin liittyy olennaisesti myös vaikkapa fonttikoko, jota käyttäjä voi itse säätää selaimestaan. Inhostani huolimatta vaatimus on direktiiviin kirjattu ja pulinat pois. Kontrastin lisääminen on helppoa, mutta sen tekeminen siten, että lopputulos ei hirvittävyydessään pelota naapuruston kakaroita, onkin jo hankalampi suoritus. Helppoa se olisi myös, mikäli suunnittelun tiellä ei olisi sellaisia pikkuasioita kuten brändivärejä.

Ei tätäkään tekniikalla ratkaista

Vaikka moni tekninen toimittaja toisin antaa ymmärtää, haaste ei ole tekninen, päinvastoin. Valtaosa nimenomaan helpoista vaatimuksista on teknisiä ja oikeat haasteet ovat ulkoasussa ja sisällössä.

Saavutettavuusvaatimuksissa on lausuttu muun mukavan lisäksi, että sisällön tulee olla hierarkista ja selkeästi jäsentyvää. Vaatimus on hankala, sillä ”selkeästi jäsentyvä” perustuu arviointiin. Vaatimus on erityisen hankala, mikäli hierarkisuutta katsotaan yhtään nihilistisemmin. Hierarkinen sisältö voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että yhtään tekstipalasta ei löydy ilman, että se asettuu selkeän otsikkorakenteen alle: pääotsikko, liuta alaotsikoita ja niiden alaotsikoita. Minne laitan kainalojutun tai uutiskirjetilauksen?

Sisällölle on myös asetettu oikeasti ihania vaatimuksia. Lempivaatimuksiani on, että ranskalaiset viivat tulee vetää vessasta alas. Vaatimus on selkeä: älä kirjoita listoja, jos saman asian voi ilmaista ilman. Jos kuitenkin kirjoitat listoja, kirjoita numeroituja, jäsenneltyjä listoja. Tämä pakottaa kirjoittajan oikeasti miettimään sanojaan, kun asiaa ei voi PowerPoint-tyylillä oksentaa bullettilistaksi.

Käyttöliittymävaatimuksia!

Myös sivuston ja käyttöliittymän rakenne vaaditaan jäsennellyksi. Mahtavaa! Ehkä tämän lain myötä alkaa syntyä vähä vähältä käytettävämpiä ja nopeammin hahmotettavia verkkopalveluita. Tämä tulee parantamaan niin käyttö- kuin asiakaskokemuksiakin ja sujuvoittaa monia arkisia palveluita.

Jotkut toki ovat alun perinkin kehittäneet palveluitaan käytettävyyssuunnittelun periaatteiden mukaisesti, mutta 99 % kotimaisista palveluista näin ei ole tehty. Suurella todennäköisyydellä ei myöskään sinun saittisi, hyvä lukijani. Käytettävyyssuunnittelun tunnistaa mm. siitä, että ”suunnittelija” sanoo suoraan, että hän ei ole ekspertti – hänellä ei ole yhtään vastausta, vaan kaikki ratkaisut tulee tutkia. Sen tunnistaa myös siitä, että hintalappu on ennemmin kymmeniätuhansia kuin tuhansia. Onneksi saavutettavuusdirektiivin myötä kaikkia saitteja ei tarvitse passittaa käytettävyystutkimuksiin, mutta ehkäpä pääsemme pienin askelin hiukan parempaan yleiseen tasoon.

Saavutettavuusvaatimus yrityksille

Onneksi tämä etelän mailta ponnistava direktiivimörkö koskettaa vain julkisia palveluita. Me muut voimme iloisena jatkaa kuten ennenkin. Vaan emmepä voikaan.

Jo nyt vaatimukset ulottuvat osin järjestöihin, säätiöihin ja yhdistyksiin. Yksinkertaistettuna: mikäli palvelun kehityksen tai ylläpidon rahoitus tulee yli puoliksi julkisista varoista, on saavutettavuusvaatimuksia noudatettava. Kannattaa aika tarkkaan katsoa, jos verkkopalvelun rahoitus tuleekin EAKR:stä tai vaikkapa Business Finlandilta.

Lisäksi muutamia yleisiä palveluita on erikseen otettu lain piiriin – palveluita kuten vesi- ja energiahuoltoa, liikenne- ja postipalveluita sekä luotto- ja maksulaitosten palveluita. Onneksi lainsäätäjä on rajoittanut, että aivan kaikkia yritysten palveluita ei tarvitse korjata. Ainoastaan ne, jotka on tarkoitettu yleisölle.

Oli nykytilanne kuinka oli, ei vaadita kummoistakaan ennustajaa arvaamaan, että muutaman vuoden kuluttua vaatimuksia tullaan laajentamaan yksityiselle sektorille. Atlantin toisella puolella on jo pitkään ollut laissa saavutettavuusvaatimuksia, jotka eivät perustu julkiseen rahoitukseen vaan puhtaasti liikevaihtoon. Riittävän suuri yhtiö on velvollinen paitsi täyttämään saavutettavuusvaatimukset, myös raportoimaan niistä. Haluaako joku lyödä vetoa, kauanko kestää ennen kuin sama ajatus rantautuu Eurooppaan? Oma veikkaukseni on 10 vuotta: 5 v. valmisteluun ja 5 v. EU-lisää.

Teemu Eskola, Smoyn CDO

Saavutettavuusdirektiivistä ja sen aikataulusta lisää esim. Valtionvarainministeriön sivuilla.

FacebookTwitterLinkedInPinterest