Someahdistuksesta

Maaliskuu 2016

Sosiaalisia medioita syntyy kuin sieniä sateella. Yhtäkkiä jostain ilmestyy yllättävä Snapchat tai Periscope. Osa hypähtää pinnalle vain vaipuakseen kohta unholaan. Jokainen aikansa tasalla pysyvä markkinoija skannaa somekenttää, josko sinne ilmestyisi media, jota voisi hyödyntää omassa viestinnässä. Kaikillahan on jo Facebook-sivu ja mahdollisesti jokunen muukin somekanava hallussa, mutta epävarmuus voi kalvaa silti: pitäisikö someen panostaa enemmän, onko kilpailija jo paremmin perillä eri kanavista ja osaanko nyt hyödyntää somekanaviani oikein ja tehokkaasti?

Markkinoinnin opiskelijana tunnen velvollisuudekseni seurata sosiaalisen median kehitystä ja ilmiöitä. Jatkuvasti minua vaivaa lievä someahdistus. Olenko huono markkinoinnin opiskelija jos en lue kaikkia Alexander Stubbin twiittejä tai tiedä onko Tumblr vielä in?

Aika ajoin ahdistun siitä, että luen someilmiöstä ensimmäisen kerran Iltalehdestä. Silloinhan se on jo vanha juttu, kun lehdistö noteeraa sen. Tai vielä pahempaa: kuulen ilmiöstä ensi kertaa tv-uutisista. Sehän tarkoittaa, että olen ihan dinosaurus, ilmiö on ollut niin suuri, että Ylekin on sen huomannut ja nyt se on jo mennyttä enkä ole jakanut yhtään kuhaa. Paniikki iskee: eihän kukaan ota tosissaan markkinoinnin tradenomia, joka ei ole edes tajunnut julkaista kuvaa avokadopastastaan.

Kärsivätkö kokeneemmatkin markkinoinnin ammattilaiset tästä someahdistuksesta?

Tuntuuko, että somessa pitäisi olla juuri nytkin tekemässä jotain, mutta et ole ihan varma mitä? Tunnetko joskus itsesi dinosaurukseksi kymppiuutisten äärellä?

Kaikki näyttävät nyt tavoittelevan jonkinlaisia ultimaattisia somesaavutuksia, jokaisen pitäisi olla kuin se autonvalmistaja, joka julkaisi perheautomainoksen Instagramissa viisi minuuttia kuninkaallisen perheenlisäysuutisen julkistamisesta. Innovatiiviset markkinoijat luovat someilmiöitä ja siirtävät markkinointinsa someen.

Sosiaalisen median hurmiollinen voittokulku markkinoinnissa on saanut jo osakseen vastareaktioita. Ihan syystäkin. Somehypetys menee jo mittakaavoihin, joissa ajatus lehtimainoksesta kuulostaa keskiaikaiselta. Ei kai se voi pitää paikkaansa. Perinteisetkin mediakanavat kuten printti, tv ja radio tavoittavat edelleen kattavasti eri kohderyhmiä.

Jos ajattelee ihan järkevästi, huomaa ettei uudenlaisen median ilmaantumisen tarvitse oikeasti tarkoittaa sitä, että vanhoista tulisi luopua kokonaan. Sosiaalisen median ei ole tarkoitus syrjäyttää muita medioita vaan pikemminkin täydentää niitä, vai mitä?

Aion luopua someahdistuksestani. Sosiaalista mediaa on syytä pitää silmällä, siinä missä muitakin viestintäkanavia, harkita mediana medioiden joukossa ja käyttää harkitusti omalle yritykselle sopivin keinoin. Smoyssa hyödynnämme Facebookia, Pinterestiä, LinkedIniä ja blogia omassa markkinoinnissamme. Esimerkiksi Periscopea emme tarvitse, koska meillä on syytä olettaa, että te, hyvät lukijamme, ette ole Periscopen aktiivisia käyttäjiä.

Ronja Norja, markkinointiassistentti

Olen kolmannen vuoden markkinoinnin opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulusta Helsingistä. Tutkinnostani on jäljellä opinnäytetyö ja työharjoittelu, jonka suoritan Mainostoimisto Smoyssa 4.1.-3.6.2016.